Miten minusta tuli juoksija

Nuorena aikuisena halusin kokeilla juoksuharrastusta mutta en koskaan saanut siitä mitään irti. Se loppui aina siihen, että juoksin yhden tai korkeintaan kaksi kertaa pienen lenkin, jonka jälkeen minusta tuntui, että kuolen. Se tuntui niin äärettömän kammottavalta, että ihmettelin miten kukaan voi koskaan pitää tällaisesta rääkistä. Usko tai älä, yritin tätä monta kertaa mutta se ei vain tarttunut minuun.

Sitten tuli se vuosi 2012, jolloin Lippo Juvala tuli vetämään tänne meille Uuteenkaupunkiin VahterusRingin juoksuputkeen juoksukoulua. Ajattelin, että no jospa sitä nyt sitten vielä kerran kokeilisi. Ei se mitään ota, jos ei annakaan. Ja niin siinä sitten kävi, että Juvalan avulla opeteltiin kuulostelemaan omaa kehoa ja juoksemaan oikein. Huomasin, että juoksu kulki ja aloin pitämään siitä.

Muistan vielä sen päivän, kun ensimmäisen kerran juoksin 15 km. Silloin tuntui, että olisin voinut juosta, vaikka maailman ääriin. se oli se kuuluisa flow-tila, josta niin paljon puhutaan. Juoksukoulun tavoitteena oli juosta kesällä 2012 Forssan Suvi-illassa puolimaraton. Aika utopistinen ajatus. Mutta kun on oikeanlainen juoksuohjaaja ja oma innostus kohdillaan, sitä voi tehdä uskomattomia asioita. Juoksin, kuin juoksinkin puolimaratonin hieman alle kahteen tuntiin, aikaan 1:57:54.

Siitä se lähti. En voi sanoa, että juoksutaipaleeni, jonka siis aloitin vasta aikuisiässä, olisi ollut mitenkään vaivaton. Nimenomaan vaivaton on hyvä sana, sillä jaloissa varpaista aina lonkkaan, alaselkään asti on ollut jos jonkinlaista vaivaa. Periksi en kuitenkaan ole antanut, sillä niin paljon rakastan tätä lajia. Apunani on ollut hierojaa, fyssäriä ja mieheni vahvat sormet, jotka ovat hoitaneet jalkojani ja vähän mieltänikin kuntoon silloin, kun kolhuja on tullut enemmän kuin tarpeeksi.

Olen ollut aina huono venyttelemään ja tekemään lihashuoltoa. Tästä minut on pelastanut jooga ja barre. Nämä lajit yhdistävät niin loistavasti juoksijan kehon- kuin lihashuollonkin. Tämä kombo on ollut erittäin hyvä ja tukenut minua juoksuharrastuksessani niin, että nyt minulla on takana jo neljä kokonaista ja olikohan se 26 puolimaratonia.

Yllätyksekseni olen saavuttanut ikäsarjassani myös hyviä sijoituksia, useitakin. Vaikka se ei alun perin ollut mitenkään ajatukseni niin mukavaltahan se tuntuu, että tässäkin iässä voi kehittyä ja saavuttaa jotain. Paras aikani kokonaisella maratonilla on ollut 3:49:45 Helsinki City Marathonilla vuonna 2020. Paras sijoitukseni kokonaisella maratonilla tuli viime kesän Paavo Nurmi maratonilla, jolloin tulin toiseksi. Puolimaratonilla paras aikani ja saavuttamani tuli vuonna 2015 Maskussa, jolloin olin ikäsarjani 1. ajalla 1:39:52.

Muistan, miten kerran juoksulenkillä ajattelin, että tämä on kyllä niin kivaa, että kaikkien pitäisi tehdä tätä. Ei tarvita muuta kuin lenkkitossut jalkaan ja sitten menoksi. Vaikka se ei nyt ihan niin käy, niin tästä lähti ajatus juoksukoulun vetämisestä ja ensimmäinen juoksukouluni starttasi loppukesällä 2014.